Kunnianhimoinen 40 over 40 -valokuvaprojekti huipentui juhlanäyttelyyn

– katso illan tunnelma kuvina

Villa Furuvikissa nautittiin juhlahumusta, hyvästä seurasta ja upeista muotokuvista. Illan pääosassa olivat nelikymppiset naiset.

Vuosi sitten editorialtyylisistä muotokuvista tutuksi tullut valokuvaaja Johanna Lehtinen otti kunnianhimoiseksi tavoitteekseen kuvata 40 yli 40-vuotiasta naista. Projekti huipentui syyskuun lopulla, kun upeita naisia ja heidän muotokuvistaan koostettua näyttelyä juhlittiin Villa Furuvikissa Meri-Tuuli Väntsin loihtimien herkkujen äärellä.

Juhlan tarjoiluista vastasi Meri-Tuuli Väntsi @finebrandsfinland@vihannesporssi@bravogourmet ⁠

@weloveswisscheese_nordics ⁠suuri kiitos heille,
että päästiin maistelemaan näitä ihania makuja!

Yksi tähtivieraista oli 44-vuotias Saara Raatikainen, jolle illan anti oli silmiä avaava. Saara kokee tavallisesti huomion keskipisteenä olemisen vaivaannuttavaksi, mutta oman muotokuvan näytteillä oleminen oli odottamattoman myönteinen kokemus.

"En ole luonteeltani ihminen, joka tuo itseään esille, mutta silti pieni osa minusta kaipaa nähdyksi tulemista. Pystyin nauttimaan huomiosta ja saatoin ylpeästi olla minä, kun katse oli kuvassa eikä suoraan minussa. Se tuntui hyvältä", hän sanoo.

Vaikka jännitin, niin kuvista tuli tosi hienoja. Sain niistä tervettä itsetunnon vahvistusta, sillä osaan olla hirvittävän itsekriittinen

— Saara

Nelikymppinen tietää kuka on ja mitä haluaa

Ajatus 40 over 40 -valokuvaprojektiin lähti Johannan omakohtaisista kokemuksista. Hän kokee olevansa nelikymppisenä itsevarmimmillaan ja uskaltavansa ilmaista itseään vapaammin kuin koskaan. Siitä huolimatta mediassa esillä ovat useimmiten nuoret, parikymppiset naiset.

"On hyvä tuoda näkyviin itseni ikäisiä naisia, jotka ovat kasvaneet omaan voimaansa, ja jotka uskaltavat olla sellaisia kuin ovat. Olen itsekin yli 40-vuotias, tiedän kuka olen ja mitä haluan. Elämä on hauskaa ja täynnä mahdollisuuksia", hän sanoo.

Hyvästä itsetuntemuksesta huolimatta moni Johannan asiakas hämmästyy nähdessään itsensä ammattikuvaajan ikuistamana ensimmäistä kertaa. Vaikka kokemus onkin lähes poikkeuksetta voimaannuttava, valokeilaan asettuminen ja näkyväksi tuleminen ei aina ole helppoa.

Myös Saara jännitti kuvattavana olemista.

"En lähtökohtaisesti osaa heittäytyä. Oli kuitenkin hirvittävän helppo luottaa Johannan näkemykseen ja siihen, että olen ammattilaisen kanssa tekemisissä. Vaikka jännitin, niin kuvista tuli tosi hienoja. Sain niistä tervettä itsetunnon vahvistusta, sillä osaan olla hirvittävän itsekriittinen", hän sanoo.

Valokuva on tutkimusmatka itseen

Monelle Johannan asiakkaalle kuvaussessio on itsearvostuksesta kumpuava satsaus ja tapa tutustua itseen uudesta näkökulmasta. Näin kokee myös 48-vuotias Inka Hämeenaho, joka päätti antaa kuvauksen lahjaksi itselleen uudessa elämäntilanteessa.

Inka erosi viisi vuotta sitten, ja hänen neljästä lapsestaan nuorin on jo 14-vuotias. Inka kokee, että hänellä on nyt mahdollisuus toteuttaa itselle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita.

"Tässä iässä alkaa joten kuten tuntemaan itsensä ja elämä on kevyempää kuin nuorena, jolloin piti suorittaa kaikenlaista, perustaa perhe ja mennä naimisiin. Ne asiat olen jo tehnyt ja nyt saan tavallaan oman itseni takaisin. Tämä on hyvää aikaa", hän toteaa.

Inka pitää esikuvanaan isoäitiään, joka kokeili elämässään ennakkoluulottomasti haluamiaan asioita ja kulki rohkeasti omaa polkuaan. Inka haluaisi jättää jälkipolville samanlaisia muistoja itsestään ja valokuvat ovat siihen yksi keino. Johannan kanssa koettu kuvaussessio oli myös kiehtova tutkimusmatka omaan itseen.

"Mietin kyllä, olenko valmis laittamaan itseeni tällaisen summan, mikä on ihan hullua, koska omaan hyvinvointiin kannattaa aina satsata. Vaikka minulla on jo tuota ryppyä, niin ajattelen siitä positiivisesti. Kuvaus oli valaiseva, hyvän mielen kokemus ja olen kauhean iloinen kuvista. Ne olivat lahja itselleni", Inka toteaa.

Kuvaus oli valaiseva, hyvän mielen kokemus ja olen kauhean iloinen kuvista. Ne olivat lahja itselleni.

— Inka

Kohti itsearvostusta askel kerrallaan

Johannan on helppo samaistua Inkan ja Saaran kokemuksiin, sillä myös hänelle itselleen ensimmäistä kertaa kuvattavana olemisesta seurasi voimakas vapautumisen tunne. Johanna on huomannut, että valokuva voi parhaimmillaan vapauttaa kuvattavan hyväksymään itsensä ja nauttimaan elämästä täysillä.

"Tärkeintä ei ole, että ajattelee olevansa kaunis, vaan että oivaltaa, että tällainen minä olen, minä riitän ja kelpaan ihan hyvin. Silloin voi lakata pohtimasta omaa ulkonäköään ja keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. Tuntuu todella merkitykselliseltä, kuinka paljon monet saavat kuvattavana olemisesta", hän sanoo.

Seuraavaksi Johanna aikoo uppoutua boudoir-kuvauksen maailmaan. Hän toivoo, että kaikenikäiset, -kokoiset ja -näköiset naiset uskaltaisivat rohkeasti kohdata itsensä ja omat tarpeensa tulemalla kuvattaviksi juuri sellaisina kuin ovat.

Rohkaisua kaipaaville hänellä on vinkki.

"Voi töpötellä askel kerrallaan ja laittaa itsensä etusijalle. Siitä voi saada jopa syyllisyyden tunteita, jos on pitkään priorisoinut kaikkia ja kaikkea muuta paitsi itseään, mutta pikkuhiljaa helpottaa ja yhtäkkiä huomaakin olevansa jo pitkällä."